Raksattaa!

Nyt on painettu raksalla menemään oikein kunnolla. Jotenkin se laatoitusten aloitus piristi hommaa, kun se tuntui taas isolta askeleelta kohti talon valmistumista. Paikkoja vaan kolottaa pitkien päivien seurauksena...

Eteisen lattia on nyt laatoitettu (muttei vielä saumattu). Vessan seinistä 3 on laatoitettu, oviseinä on vielä kesken ja odottanee muutaman viikon oven päälle tulevaa ikkunaa. Kosteiden tilojen laatoituksiin palkattiin ammattilainen (joka Lassenkin laatoituksia kovasti kehui) ja kylppärin seinät alkavatkin huomenna saada laattaa kylkeen. Kuraeteinen ja toinenkin vierashuoneista on kokonaan levytetty. Ja ulkoverhoiluakin taas on jatkettu. 

Eteinen, vain saumat puuttuu. Ja ehkä kaipaisi vähän pesua. Ja jalkalistat.

Vessa muutama päivä sitten kun vasen seinä ei ole vielä kattoon asti valmis:

Tuohon vasemmalla näkyvälle seinällehän tulee raita, jossa keskellä tummaa laattaa ja reunoilla alumiinilistat:

Takka sai kanssa sauma-aineet, enää luukut puuttuu. Ja siitä tulee maailman hienoin takka.

 

Murhetta, aksa-treeniä ja sekalaisia kuvia

Kamin pennuista Vonka Vonkulainen lähti eilen koirien taivaaseen :( Niin kovin kovin murheellisinta. Surullisinta ei ole Vonkan elämän päättyminen vaan se, että Vonka ei koskaan saanut elää täyttä kelpien elämää sairautensa takia. Vonkasta olisi kuulunut tulla hieno harrastuskoira. Ja Vonkan omistajan suru on se kaikkein koskettavin osa tätä draamaa. Voimia sinne. Taas kerran sama fraasi.

Asiasta pirteämpiin. Kami pääsi tänään aamulla aksaamaan. Tein Agirodun Open SM-finaalista kohtaa, joka jäi kaivertamaan mieltä eli A-hyppy-pituus-kepit. Tein persjätön hypyn ja pituuden väliin ja johan löysi Kami oikean keppivälin joka kerta. Koko rataa tahtoo joskus vielä yrittää... Muutenkin Kami oli oikein pätevä. Tein pientä hyppykiemuraa ja Kami hyppäsi oikein nätisti (Kamiksi), kääntyi ja oma ohjauskin tuntui hyvältä. Tahtoo kokeilemaan kolmosluokkaa!

Tulipa tänään kaiveltua puhelimen muistiakin. Sieltä löytyy aina sekalaisia kuvia tilanteista, jolloin oikea kamera ei ole hollilla. Yleensä kuvat on Kamista. Tässä muutama otos, raksalta kaikki:

Raksa-kelpie huilaa milloin missäkin:

Ja tähyilee maisemia milloin missäkin:

Ja lisäksi otus makaa aina telineillä jossa ihmisetkin on, tahi makaa juuri keskellä reittiä, jossa pitäisi roudata jotain (yleensä raskasta) materiaalia. Tämän piti olla otos Kamista ja Lassesta laatoitushommissa, mutta löysä kelpie päätti juuri kuvan ottohetkellä valua alas telineiltä:

Laattaa, laattaa. Ja vähän aksaa!

Viime viikolla vietettiin päivä kotiuttaen laattoja. Osa vielä jäi kauppaan odottamaan, mutta about 1500 kg tuli kotio.

Nyt on vessan seinät saaneet mustanharmaata laattaansa:

Vessan toiset kaksi seinäähän saakin valkoista laattaa ja kalusteet on musta-valkoiset.

Eteisen lattia on kanssa saanut laatoitusta. Se vaan etenee hyvin hyvin hitaasti, kun kyseinen laasti jähmettyy käyttökelvottomaksi alta aikayksikön, joten sitä pitää tehdä aina hyvin pieni annos kerrallaan... Turhauttavaa.

Takkahan sai kiveä pintaan jo pari viikkoa sitten, mutta kesken jäi, kun kaikkia tarvittavia kiviä ei oltu hiottu päistä...

Kamilla oli eilen onnenpäivä, kun se pääsi pitkästä aikaa aksaamaan! Meidän piti treenata Tainan ja Kisun kanssa, mutta kentällä sattui olemaan tiistairyhmästämme Taija, Milla ja Mia, joten loikkasin heidän porukkaan, kun heillä oli ajatus tehdä ratatreeniä karsintojen innoittamina. Tehtiin rata, jonka alku oli finaaliradasta ja loppuosa mukaelma sunnuntain hyppäristä. Tuli kokeiltua muutamia erilaisia ohjauksia, joita ei normaalisti valitsisi ja hauskaa oli!

Ekalla kierroksella sujui aika kivasti. Tein puomin älkeen persjätön, jota yleensä kammoan, koska sillon Kami saattaa karata kontaktilta, mutta nyt toimi ihan kivasti. Kepeille kaikki yrittivät sisäänmenossa poispäinkäännöstä ja kepeillä leijeröintiä, "kuten Janita karsinnoissa teki". Kamilla se toimi yllättävän helposti ja hienosti.

Toka kierros tyssäsi heti alkuun, kun mulla tuli pieni jäätyminen ja koira spurttasi kauhealla vauhdilla väärälle esteelle. Ja sama toistui x kertaa... Jos mä vähänkään pysähdyn/olen epävarma/ohjaus pätkii niin Kami lataa täysillä sinne minne nenä sattuu sillä hetkellä näyttämään. Sama ilmiö kuin Agirodun Open SM-radalla. Täytyy vaan pitää itsensä koko ajan liikkeessä ja ohjaus päällä niin menee hyvin.

Arkijuttuja

Huh, hellettä! Nyt sitä piisaa... Ja raksalla ollaan silti aherrettu päivittäin. Makuuhuoneen ja työhuoneen katto on paneloitu, työhuoneen lattia valmis ja makuuhuoneen lattia puolessa välissä. Keittiön yläkaapit laitettiin joku aika sitten kanssa paikalleen, enää seinältä puuttuu nurkkaan tulevat hyllyt.

Kami on saanut tyytyä olemaan vallan raksakoira. Siellä se lojuu millon missäkin.

No eipä se paljoa ylimääräistä energia näytä omaavankaan, uimassa sentään ollaan aina välillä käyty. Meidän pellosta on muuten tänä kesänä tullut päivänkakkarapelto! Etsi kuvasta koira ;)

Kamin Kompa-pentu tuli meille eilen hoitoon. Kiltisti tuo nukkui ekan yön herättäen viideltä iloisena... Mä siirryin takaterassille patjalle köllimään ja siinä jatkettiin unia koirat kainalossa muutama tunti. Tontilla Kompsis oli pakko laittaa kiinni, kun kaveri yritti laajentaa reviiriään vähän liikaa... Mutta kyllä sekin sitten väsähti sisälle viileään.

Päivän piristys on raksalla ollut palju. Liruteltiin se eilen täyteen ja polteltiin ihan vähän puita, että saatiin vesi 17-asteiseksi ja käytiin siellä välillä jäähyllä ;D Tänään vesi oli jo 22-asteista, mutta hyvin virkistää edelleen!

Paimennuksen jatkoryhmä (4/7)

Tiistaina paimennuksessa otettiin pientä "kurinpalautusta" ja juoksutusraipan avulla huolehdittiin, että etäisyys pidetään. Prkle. Ja tiedoksi, sillä raipalla ei suinkaan koiraa ruomita, vaan pelkkä ilman/maan pamauttelu sai kyllä koiran ottamaan etäisyyttä.

Oikein hyvä treeni meille tähän hetkeen, viime aikoina kun Kami on ruvennut tuppaamaan niin pirun lähelle. Työstettiin kaarta ohjaajasta vasemmalla noin "klo yhdeksään" ja oikealle "klo kolmeen". Ja kyseisissä pisteissä maahan. Yhtään ei saanut liikkua lähemmäs laumaan vaan etäisyys piti pysyä ja aika hyvin pysyikin, kun olin muutaman raipan läiskäytyksen antanut kuulua.

Eilen ja tänään Kami on säikäytellyt meitä koipiensa kanssa... Eilen raksalla tulivat kaverit käymään ja Kami paini Kamu-kultsun kanssa pihalla. Onnistui sitten kaatumaan kyljelleen päin kiveä niin, että tömäys kuului ja seuraavaksi kuului viuviuviu ja koira konkkasi kolmella jalalla roikottaen vasenta etukoipea todella oudon näköisesti. Mä olin jo ihan varma, että siltä on koko jalka sijoiltaan, mutta vissiin se kivi vaan oli ikävästi osunut lapaan, kun hetken kuluttua alkoi jo varaamaan jalalle ja vähän ajan päästä kulki ihan normaalisti, huh.

Tänä aamuna oli vuorossa oikea etukoipi: aamulenkillä heinikosta tullessa rupesi nuolemaan etutassua ja ontumaan pikkasen. Kotona alkoi tassun hysteerinen nuoleminen ja sätkiminen. Kun tassua yritti tutkia, yritti koira samaan aikaa kiivetä seinälle, hypätä syliin ja ryömiä pöydän alle. Ja tassu sätki ihan ihmeellisesti. Varpaiden välistä aristi kovasti, mutta mitään siellä ei näkynyt. Lopulta laitoin kylmäkääreen tassun ympärille ja istuskeltiin lattialla varmaan puolituntia-kolme varttia ja alkoi koira rauhoittua. Oiskohan se sitten ollut ampiaisen pistos varpaan väliin? Ja kenties jäänyt vielä piikkikin sinne kiusaamaan, kun tuntui, että siellä jotain kamalaa on. Toivottavasti tämä nyt oli tällä kertaa kuitenkin tässä...

Agirotu 2010

Agirotu 2010 takana. Viikonloppu täynnä aksaa, aurinkoa, aksaa aurinkoa, lisää aksaa ja liikaa aurinkoa...

Perjantaina lähdettiin puoliltapäivin matkaan. Volvo oli tupaten täynnä, kun siellä oli meidän iso teltta päiväteltaksi, koiralle häkki, ATT:n ajanottolaitteiden näyttötaulu ja tolpat kisalainaan. Ja tajuton määrä muuta roinaa... Mahtui sinne juuri koirakin mukaan, bongaa vaikka kuvasta:

 ATT:n laitteet lupauduin ottamaan kyytiin, koska laskeskelin, että sillä varjolla päästään ajamaan kisapaikalla kentälle asti ja säästytään teltan, häkkien yms. raijaamiselta. Ja täydellinen rikos onnistui! Sinne vaan kentälle asti ja ah, kuinka kätsysti oli kamat kisapaikalla... Teltta pystyyn eturiviin Mian teltan viereen ja alettiin oottelemaan starttivuoroja. Mian, Katjan ja Karoliinan startit maxi3-luokassa kateltiin ja ehdittiin käydä majapaikassamme veljeni luona Tesomassa syömässäkin. Meidän rataantutustuminen oli vasta klo 20:27 tai jotain. Radalla eka rima tuli alas, mutta muuten ihan jees suoritus. Ehdinpä jopa kuuntelemaan selostajan kommentteja vauhdikkaasta koirasta ja loppukaneettina tuli, että siinäpä terävän oloinen kaveri. :D Mahtokohan se tarkoittaa älyllisesti terävää vai fyysisesti? Pöhelö ja löysähän se on ;)

Kami otti illalla ilon irti Tesomassa vallitsevasta laista, jonka mukaan koirat saavat tulla sohvalle. Kotona kun ei raukka pääse.

Lauantaina saavuttiin kisapaikalle joskus ennen yhdeksään, eka rataantutustuminen oli joskus vähän jälkeen yhdeksän. Pari rimaa tuli taas alas, niistä 10 rv. Lisäksi pituutta vähän ropisteltiin tassuilla ja A:lle taisi hypätä aika korkeelle, mutta niistä ei annettu virheitä. Lopputuloksissa olimme sijalla 10 (ja nopein suoritusaika) ja koska tältä radalta 15 parasta päästi avoimen SM-kisan finaaliin, oli meillekin siis finaalipaikka selvä.

Ennen finaalia oli kuitenkin iltapäivällä vielä toinen virallinen kisa ja siitä otettiinkin sitten nollavoitto ja menolippu 3-luokkaan! Kylläpäs tuntui makoisalta tommosessa tapahtumassa ottaa ykkössija!

Sitten taas odoteltiin teltan varjossa finaalia. Minejä ja medejä ei jaksanut mennä katsomaan, kun halusi vaan istua varjossa... Rataantutustumisessa mua alkoi hymyilyttää, kun huomasinhan, että hei mähän huidon täällä menemään kaikkien Suomen huippujen joukossa... Helle oli ehkä vähän pehmittänyt jo päätä... Kohtalaisen haastavalta finaalirata tuntui, mutta pahemmin ei jännittänyt kuitenkaan vaikka oli iso yleisökin paikalla, kun samaan aikaan ei muilla radoilla kisattu.

Alku meni tosi kivasti, mutta sitten puomin jälkeen karkasi koira hyppysistä ja sitten menikin ihan läskiksi. Mutta ihan kivasti Kami hyppäsi 65 cm hyppyjä vaikka päivä oli varmasti jo verottanut senkin energiaa kohtalaisesti... Ohjaaja ainakin oli ihan puhki. Kisasuoritus löytyy Royal Caninin sivuilta: http://www.royalcanin.fi/agilityn-agirotu-2-47-yloejaervi Valkkaa sarjaksi maxi ja lähdöksi 12 Kami.

Kyllä maistui suihku päivän jälkeen ja sopivasti tulinen meksikolais-ruoka kera kylmän Coronan Tesoman Pesossa. Ainoastaan koko päivän haaveilemani mansikkamargarita jäi uupumaan, kun ei ravintolassa ollut mansikoita! Kami harrasta iltajumppaa vielä varjonyrkkeilyn merkeissä:

Sunnuntaina oli sitten vuorossa vielä kaksi epävirallista starttia: open class-tasoituskisa ja joukkuekisa. Me aloitimme open class -radalla, joka on siis etukäteen julkaistu rata ja kisoissa rataantutustumisaika on vain 1 minuutti. Kaikki luokat kisaavat samalla radalla, 1- ja 2-luokkalaiset saavat aikatasoitusta. Alussa oli niin innoissani siitä, että sain koiran hyvin ekaan putkeen, että lähdin itse jo liikkumaan kohti puomia, meinaten unohtaa pari hyppyä välistä. Kuningaspelastuksella sain Kamin kuitenkin suorittamaan ne. Muuten tehtiin hyvää rataa, mutta toisessa päässä jäin hetkeksi varmistamaan, että koira hyppää renkaan oikein ja samassa livahtikin koira jo väärään päähän putkea. Se siitä.

Onneksi Mia ja Ansa tekivät hienon nollan ja sijoittuivat neljänsiksi!

Joukkuekisaan otimme osaa Nallikallion Rallitalli-joukkueessa johon kuuluivat Mia & Ansa, Karoliina & Kaapo, me sekä Tapsa ja Pinko. Mä kämmäsin lähdön ihan totaalisesti, kun Kaapo tulikin pari viimeistä estettä odotettua nopeammin ja yritin saada Kamia istumaan liikkuen itse jo radalle päin ja toinen meinasi tulla mukaan ja meinasi ettei tulekkaan ja aikaa paloi... Lisäksi alussa häsäsin yhden takaakierron läskiksi. Sen jälkeen päästiin oikeasti vauhtiin ja loppurata meni ihan kivasti. Joukkuekisan aloitus on kyllä haastava, kun ohjaajakaan ei saa mennä radalle ennenkuin edellinen ohjaaja on poistunut, mutta kuitenkin aika tikittää koko ajan... Video joukkueradasta tullee myöhemmin.

Kertakaikkiaan mahtava viikonloppu hyvässä seurassa ja paahtavassa auringossa. Vaan kyllä oli mukava palata kotiinkin ja päästä suihkuun! Polvitaipeet on törkeän palaneet, koira onnellisen väsynyt ja oma mieli hyvä kolmosiin nousun johdosta!

Niin sanottu Open Class -treeni

Eilen treenailtiin pitkästä aikaa aksaa. Tarkoitus oli treenata Agirodun Open Class -rataa, mutta kenttä oli ihan liian lyhyt ja putkia yksi liian vähän, joten siitä tuli hiukkasen sovellettu... Ohjauskuviot täytyy varmaan kaikki miettiä sunnuntaina uusiksi, mutta onpahan edes radan kulku jotenkin selvillä.

Kami ei ollut selvästikään saanut pitkään aikaan tehdä fyysistä työtä ja nyt piti se kaikki energia purkaa pihalle. Järkyttävää kohellustahan siitä seuraa... Pitkästä aikaa nähtiin taas yksi ohjaajan kumoonjuoksukin. Huoh.

No ehkä perjantaina päästään vähän helpommalla, kun nyt tuli suurimmat paineet purettua pihalle. Muuta hyötyä treenistä ei sitten tainnutkaan olla.